Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 24. elokuuta 2010

Heikki-kukko

Eilen aamulla viedessäni kanoille ruokaa, huomasin
säikähdyksekseni että olin jättänyt oven auki vanhojen ja uusien
kanojen ja kukkojen välillä.

Minkäänlaista ongelmaa en kuitenkaan havainnut,
kanat olivat sulassa sovussa, kukotkin, tosin Heikki oli joutunut
ulos. Aleksanteri oli varmaan nähnyt näin parhaimmmaksi.

Siksi tämä kuvakin on niin epätarkka, jouduin
ottamaan sen nopeasti ja kaukaa.
Heikki pysytteli kuitenkin ihan tässä ydinpihassa,
illalla Nikolain ja Aleksanterin vetäydyttyä orrelleen,
Heikkipä näytti tytöille että Heikistä löytyy miestä
siinä missä vanhoista parroistakin ;)

2 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Hehhee, jostain syystä minua naurattaa hirveästi kun luin että Heikki oli joutunut ulos. Ehkä siksi että heikki on minusta aivan ihana nimi kukolle.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Loppui tämä hienostelu Salomaalla!