Aamulla vien jo kanoille

5.päivä
Nämähän on jo versoja,

astia pullollaan.
Nyt jos ottaisi kannen pois ja versot saisivat valoa,
ne vihertyisivät nopeasti, kannattaako kuitenkaan,
on niitä liian paljon kerättäväksi aamulla lattialta!

Henkilökohtaista

Nyt on käet kippeet!
Onhan tämä vaiva ollut nähtävissä jo vuosia.
Ensimmäiset runtelevat muutokset tapahtuivat vasemman
käden pikkusormen ulommassa nivelessä.

Yksi pieni nivel terrorisoi tätä muuta minua
yhtä jaksoisesti useita vuosia.
Siihen aikaan jouduin paljonkin tekemisiin
lääkärikunnan kanssa, muissa vaivoissa.

Pyytelin ihan tosissani moneltakin että pannaan naps poikki!
Kukaan ei ottanut tosissaan, minä olin!

Viime yönä heräilin useaan otteeseen, särkylääkettä
otin jo illalla, se oli enemmänkin kurkkukipuun,
sormissa ei vielä tuntunut silloin suuremmalti.

Nyt tuntuu, auts, oih, ja voih!

Tänään tästä blogista taisikin tulla oikea
Mummo-blogi

Avaan uuden tunnisteen:
Kipua ja vaivaa

Jääkiekkoa,tennistä, golfia...

Urheiluiltapäivä Salomaalla!
Edellisen yön sairaasta pelimiehestä oli
aamupäivän kuluessa piristynyt virkeä ja periksiantamaton
joukkueensa johtaja.

Peliä oli kuitenkin vaihdettava pelaajien tottelemattomuuden
vuoksi usein.

Maalivahtien työskentely tökki erityisen usein.

Johtaja/valmentaja uskoi kuitenkin jokaiseen
ja etsi sitkeästi joukkueesta ohjaukseen myönteisesti suhtautuvaa
pelaajaa.

Pelaajat suosivat mieluimmin mailatonta peliä.

Tässä vaiheessa ei ollut muuta tehtävissä kuin viheltää peli poikki.

Nuppu Maalivahti oli nopein,
mutta, nopein myös karkaamaan pelikentältä
vieden pelivälineen mukanaan.

Anteeksiantavainen valmentaja puhutteli usein syyllistä.

Lopetti ottelun ja määräsi joukot erikoisharjoituksiin:

Nyt meillä on illalla ohjelmassa
ompelua, lepäämistä ja vierailuja!

Reportteri poistui kentältä,
meni sänkyynsä pitkälleen
yritti sulkea korvansa
ja toivoi kovasti valmentajan
kotiin hakijan saapuvan pian!

Julistan Hänen voittaneen Isoimman veljensä puhumisen
paljoudessa, olin puhki uupunut!
7.30-15.20

Pieleen meni

Uusi pieni kakkukupu sai minut leipomaan pienen kakun,
laskeskelin että yhtä munaa enempää ei kakkuun voi laittaa
jos kupu ja vuoka ovat noin pieniä.

Tyttären vuokia ovat, lainassa.
Hän sanoi tekevänsa 3:n munan kakun ja siitä tulee näihin kahteen.
Tähän asti pärjäsin jotakuinkin.

Tarttui kuin tarttuikin.
Entäs kun koko jutun juoni oli kakku sen pienen kuvun alla.

Kurkista vasemman olkapääsi yli se on siinä, ruokapöydllä.


Aamulla oli NIIN kirkasta, kukkojen sulat kiiltelivät ja
säihkivät kuin amerikkalainen joulukuusi.

Siinä sitä nyt on, pelkkiä haljuja kukkoin persiitä.

Puolustuksekseni voin sanoa, että Ystäväni
joka kuvaa blogiinsa koiriaan ja kaikkea
muutakin elämästään, on tosi taitava kuvaaja.

Kuvattuaan kanojani tuumasi ettei koirien ja kissojen
kuvaaminen ole mitään verrattuna kanoihin.

Tällä minä lohdutan itseäni.

Hanna tanssii auringonkukan iduille

Ennakoimaton tilanne!

4. idätyspäivä

3. idätyspäivä

Nostalgiaa

Minun Pappani keinutuoli, melkein.
Tämä etummainen, siinä oli vain hyvin tumman punainen
kangas. Tämä keinuikin samalla tavalla,
rauhallisen hengityksen tahdissa.

Pappa ja Mamma olivat uusineet huonekalujaan
myytyään maatilansa 1953 ja muutettuaan
kaupunkilaisiksi.

Muutamaa kuukautta myöhemmin minä tulin tyttäreksi
Mamman serkun perheeseen, ihan lähinaapuriksi.

Adoptioäitini olivat työssä käyviä itsenäisiä naisia
joilla oli yhteinen koti ja nyt tytärkin.
Mamma oli kotirouva ja oli tietysti selvääkin selvempi että
päivähoito oli järjestynyt Mamman ja Papan luokse.

Töistä tultuaan ja peseydyttyään Pappa joi kahvit,
otti Savon Sanomat ja meni kammariin.

Istui keinutuoliin luki lehteä jonka melko pian laski polvilleen
ja siinä samassa alkoi mahtava kuorsaus,
aina herättyään Hän sanoi:

Ohoh, meinasimpa nukahtoo!

Yhtä poikalasta olen työnnellyt kotini pihamaalla
ylpeänä tällaisissa vaunuissa.

Laskeskelin ja ihmettelin, se ihmeellinen poikavauva
(en muista nähneeni sen jälkeen)
on jo reilusti yli viidenkymmenen.

P:S En ostanut kumpaakaan

Kanalassa

Hyvin tärkeä työkalu:
taikko tai talikko, minulle.

Lintulaudat jotka säästävät hintansa nopeasti.
Jyvien haaskautuminen pehkuihin
on vähentynyt hurjasti.
Vaikka kanat kuopivat alusiaan päivät pitkät, en tiedä miksi
niille ei kuitenkaan kelpaa pudonneet jyvät
kuin hyvin harvoin.
Syövät kuitenkin kesällä pihalta kaikki mitä sinne
tulee viskeltyä.


Järjestys se olla pitää:

Mieluisan vaimon merkki,
tukka harvenee.
Rauha maassa.

Vasemmalta saapuu...

...ja lähdettävä on!

Näin se menee!

Tämä kana täyttää kesäkuun alussa
8 vuotta.

Mustikkamunkkia ja parturia

Isoimman syli on hyvä, ja sinne pääsy on helppoa.

Pitkätukkainen

asiakas,
Ei pysy minun silmät auki.

Keskustelu soljuu yhteisten tuttujen, monen päiväkotikaverin,
kautta, uusiin kiuaskiviin, uusien naapureiden,
veljien ja monen muun asian kautta.

Valmis, nyt voit varmaan avata silmät!

Kyllä minun isot veljet nyt hämmästyy!

Hieno on tukka ja Iso poika olet.

Kertakaikkisen upeita

Elämäni paras kinnaskokemus!
Niin hyvät kädessä etten ole ennen ollut osallisena
tämän lajin sovituksessa.
8€

Unelmainen kotiasu,
pehmeätä vanhaa, paljon pestyä flanellia!
Taidolla ja tarkkuudella paikattu ja käsin.

Yhden tällaisen kerraston ole pitänyt niin hitusiksi
ettei siitä tule enää matonkuteitakaan.
Eikä luutttuja. En ole raskinut hävittääkkään!!
10€

Taas kirpputorilla

Tämä viikko on tuntunut pitkältä
olen ollut kotona.
Etupäässä hoitanut ulko-oven avaa ja sulje tehtävää.

Yksi päivä meni päänsärkyä pitäessä ja yksi yö valvoessa.
Tänä aamuna olin kypsä poistumaan hetkeksi
hallintoalueeltani.

Lukemista, alhalla oikealla todellinen löytö!

Ajattelin sen jatkokertomukseksi tänne blogiin,
kun odottelemme munien haudontatulosta.

VHS:t ovat lähes ilmaisia kirpputoreilla, ihmiset ovat
luopuneet nauhureista. Nämä näyttivät ihan uusilta.

Kakkukupuja on kyllä useita.
Tyttären kanssa laskemme tämän sortin tavarat yhteisiksi.

Yhtä ja toista juhlien laittamiseen ja tarjoiluun tarvittavaa on kertynyt
vuosien saatossa.

Tämä on kyllä vain kahden hengen kakulle.

Konstaileva Keisarinna

Toisilla on taito tehdä sekä omasta että toisten elämästä
pelkkää pyöritystä.
Se taito on Aleksandralla.

Tänä aamuna hän oli tehnyt talon valtauksen,
ei ole kyse munimisrauhasta, kokeilleeko vain toisten
kunnioittamisrajoja?

Tämä ylähäkin munapesä on ollut todellinen rauhan pesä
niistä kovista pakkasista lähtien.
Kaikki ovat käyneet vuorollaan ja sillä siisti.

Hannahan on toisena arvojärjestyksessä,
näin selvää valta-aseman osoitusta
en ole aikaisemmin huomannutkaan.

Näin valoisaa jo, klo 16.45
keittiön ikkunasta länteen.

Oman kananpitoni alkulähteillä

Kolme Isa Brown hybridiä
Vieno, Sointu ja Lempi, ihan ensimmäiset.

Tosi äksy kukko, tuli mökkiin aikuisena.
Aika karkea luonteinen, ei tarvinnut vahtikoiraa pihalla,
joutui sunnuntai-lounaaksi naapuriin.

Ensimmäiset maatiaiseni, Jussilan kantaa.
Ostin neljä untuvikkoa, sain kolme kukkoa ja yhden kanan.

Kaksi kukkoa sai kodin naapurikunnasta.
Minulle jäivät, Eeva ja pAdam

pAdamilla oli tosi kuuluva ääni.

Ne ensimmäiset, auringon otossa.

Suunnittelemani haudonnan lähestyminen sai minut
selailemaan keräämiäni haudonta tietoja.

Siitosmuna-asiaa tiedoksi, ole hyvä!

Onneksi se oli varattu

Jo kaukaa näin saunakammarin keittiökaapiston.
Pettymys oli melkoinen kun sinnä olikin varattu-lappu.

Olihan hintakin aika suolainen mutta nyt jäi tietämättä,
miten olisin perustellut sen ostamisen, tai ostamatta jättämisen,
itselleni.

Surkeaakin surkeampi käsitöiden tekijä olen.
Napin ompelu pudonneen tilalle
on minun tasoiseni tekijän tekemäksi saavutus.

Nypläys-tyyny herättää kuitenkin aina minussa
haikeuden, hyvin pieneksi hetkeksi,
jospa minäkin oppisin.

Olin pieni tyttö kun näin unta että Äidit olivat ostaneet
minulle pianon. Unessa istuin pianon ääreen ja aloin soittaa,
ja soitin hienosti.

Herättyäni, hetken luulin että se piano on meillä,
todellisuus palasi nopeasti ja samalla haihtui ilo
soittotaidosta.
Se oli raskas paikka.

Kun virta ei kulje

Ihmisten välisissä sotkuissa ymmärryksen virta
näyttää saavan ihan omituisia kulkemistapoja.

Samaa suunta ei löydy tai sitä ei halutakkaan löytää.

Enkä anna minkäänlaisia neuvoja, ei minusta ole siihen,
olen aikanani sotkenut ja selvittänyt ja jättänyt selvittämättä
omiani. Olen löytänyt vihdoinkin sen mikä on minulle
omin tapa elää.

Silti pystyn tuntemaan surua ja ahdistusta kun
ihmiset eivät pysty selvittämään välejään.

En ajattele pelkästään avioliittoja,
vaan kaikkia meidän suhteitamme ympärillämme eläjiin.

Joskus näyttää kuin oikein haluaisimme
vain pistellä ja tökkiä ja satuttaa,
levittää omaa tunteittemme ruostetta kaikkiin.

Avun pyytäminen omaan pahaan oloon
ei ole ensimmäinen
keino joka tulee mieleen.

Mutta oikeiden työkalujen löytäminen,

voi saada ihmeitä aikaan.
Kurjakin suhde, kuolleeksi luultu suhde
voi herätä henkiin, jos uskoa riittää.
eikä työtä pelkää.

Voihan se olla niinkin ettei kuollut virkoakkaan,
silloin kuolleen voi haudata.

Jos kuitenkin tuli samalla ne virtajohdot korjattua
voi keittää hautajaiskahvit huojentuneena,
tai tervetuliaiskahvit!