Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 16. lokakuuta 2010

Nukkumapaikkojen uusjako

Lennu valitsi yöpaikakseen uuden kainalon.


Josko vaikka puuhun, arveli Justus.

Kun valot oli sammutettu, yön hiljaisuus
laskeutunut,
Elliäiti jätti Peikon jonka viereen oli jäänyt,
kurahti hiljaa Poikasen huoneen ovella ja
molemmat "ampaisivat" kaivautuivat, valitsemastaan
kainalosta ja katosivat pimeään yöhön.

6 kommenttia:

Kirsikka kirjoitti...

Suloista!

Anna kirjoitti...

Ihana miten ne tottelee äitiä :)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Sinäkin Kirsikka taidat tykätä ihan oikeasti kissoista?!
Sinun kissasi ovat myös aivan ihania
teillä kyllä taitaa olla hieman rauhallisempaa tämä kissatouhu.
Välillä ajattelen että tämä blogini on varmaan jo melkoisen kyllästyttävä: kissoja ja kissoja!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Anna! Kyllä minäkin olin hämmästynyt,
onko Ellin pojat kiltimpiä,en kyllä ole huomannut Kukan koskaan käskeneenkään lapsiaan. Ovatkin hienoisesti sanottuna hieman villejä!

Anna kirjoitti...

Jaa, minusta kissoja ei voi olla liikaa missään muodossa, ei kuvissa, teksteissä, blogeissa :)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Siispä jatkan valitsemallani linjalla. Nopeasti näkyvät kasvavan, mitähän sitten?