Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 7. lokakuuta 2010

Muistatko ne vanhat höyhentyynyt?

Sisko

Mikäli on päässyt unohtumaan nämä kaksoset,
kuoriutuivat siihen samaan hässäkkään
kuin Ellinooran pojat syntyivät.

Minä olen vähän häpeillyt näiden ulkonäköä,
olen ajatellut että teen (ruokin) jotenkin väärin.

Ovat niin takkuisen ja rikkinäisen oloisia.

Kunnes keksin, näistähän tulee jonkin sortin pilkullisia.
Muistuttava silti niitä vanhoja höyhentyynyjä joista
höyhenet pursuivat ulos.

Niitä oli aika mukava nyppiä iltaisin , kun uni ei tullut,
odotin aina että tulisi eri värejä.

Tasaa keskelle
Veli

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Ohhoh. Olin ihan unohtanut, kuinka äkkiä ne kasvavat!

Maria Veikontytär kirjoitti...

On nuo kissanpennut olleet nyt niin mukavasti tässä jaloissa kuvattaviksi. Noin neljän kuukauden ikäisenä voi odotella jo näiltäkin munia!