Kannattaako edes yrittää?Olen tyystin unohtanut IHAN ensimmäisen kissani.
Kenties siksi että siitä on niin mahdottoman kauan, eikä meille
ehtinyt muodostua henkilökohtaista suhdetta.
Kissa oli komea ja mukava kolli
joka oli syönyt varmaankin myrkytetyn hiiren, tuli kotiin
silmät ja korvat verta vuotaen. Olin niin nuori etten ymmärtänyt
mitä oli tapahtunut Se koitui kissan kuolemaksi.
Olisi pitänyt viedä lääkäriin heti. K-vitamiini olisi kenties pelastanut!?
Se kissa oppi soittamaan ovikelloa.
Olimme saaneet tupaantuliaslahjaksi messinkisen aisakellon.
Laitoin siihen ketjun, josta lenkki ovenraosta ulos.
Kello kilkatti iloisesti kun kissa veteli ketjusta.
Oppisikohan nämä kakarat nostelemaan lattialle lennättämänsä
kirjaimet takaisin jääkaapin oveen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti