Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Aarre tämäkin

Minun Mammani jauhovakka.
Arvolleen sopimattomassa säilytyspaikassa.

Tässä oli ruisjauhoja.
Se tuotiin sisälle muistaakseni yhtä aikaa leipäkorvon kanssa,
jauhojenhan piti lämmetä, ennenkuin niitä lisättiin
leivänjuureen.

Hänen tekemänsä rukiinen leipä oli herkkua,
samoin kuin kalakukotkin.

Äititytär oli vain seitsemänvuotias Mamman kuollessa,
Hänenkin mielessään Mamma on säilynyt rakkaana,
joskus saunakeskuteluissammen ikävöimme Häntä yhdessä.

Ei kommentteja: