Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 21. lokakuuta 2010

Ensimmäisiä kertoja

I kerta Pontus rohkaisi mielensä ja jäi hetkeksi ruokakupille
vaikka yksi näistä pelotuksista tuli ihan liki.

I kerta Ristiin imetystä näin tässä yhteisössä. Sisu
oli Ellin tissillä, serkkujensa maitoa ryyppimässä.
Kamera ei ollut paikalla.
(kuvassa kuitenkin oma äiti, kaiken he kestävät)


I kerta kun toimin rikkeen tutkijana ja tuomarina.
Julistin tuomion, tuomittu itkeskeli ja nukahti
päivä-uni aikaan, heräsi ja tyytyi tuomioonsa.

Kova paikka harrastelevalle tutkija-tuomarille!

3 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Tiukan tutkiva on Pontuksen ilme ja sangen hellyttäviä nuo alemmat kuvat. Täynnä elämää näyttävät olevan sinun päiväsi :)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Täyttä elämää näyttää olevan itsestänikin :)
Eräs ystäväni houkutteli minua kauan aloittamaan blogin pidon. Estelin kovasti, ihmettelin mitä kummaa minä kirjoittaisin, eihän minun elämässäni riitä mitään jaettavaa!
Vielä on riittänyt ja joka päivä näyttää tapahtuvan lisää.
Voi jos olisi vielä kyyttö(tai kaksi)!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Millan!
Unohtui, Pontus on uskomattoman lempeä kissa, siis uskomaton. Vanha Villeni oli tälläinen samanmoinen.
Monta kertaa olen ajatellut sitä pariskuntaa joilta Liinus ja Pontus tulivat viime talvena, mahtaa heillä olla ikävä. Terveys alkoi pettää heiltä.
Minä olen sopinut (antanut ohjeita) tyttäreni kanssa kuinka toimia itse kunkin eläimen kanssa jos sairastun vakavasti esim. aivoinfarkti eikä paluuta entiseen ole. Kuolema- jutut sovimme jo 10 vuotta sitten syöpään sairastumiseni vuoksi.
Kevyempi elää, ja kenties kuollakin :)