Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 9. lokakuuta 2010

Tyhmät ja ahkerat avustajat

Sisu uskaltautui hiipien tutkimaan
tiedotusta.



Kananmunan kuoret olivat uunissa
kuivamassa, sitten ne olivat lattialla,
sitten tulivat tytöt!



Hortonomit olivat saattaneet amarylliksen sipulin
poikasineen talviunille. Särkyneestä ruukusta tulee hyviä sirpaleita
keväällä uusiin ruukkuihin.

En halunnut/viitsinyt kuvata kuinka käy
kun repeloidun paperisen kissanhiekkapussin
nostaa huolettomasti paikalleen,
sen jälkeen kun on imuroinut.

Ei kommentteja: