Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Puuroa ja velliä vai kintaita ja kissoja

Kissalapset ovat kaataneet ydinperheaidat,
hyvin harvoin löytää enää sisarukset tai veljekset keskenään.

Tarjolla on vain puurovelliä tai vellipuuroa.


Tein €uron kirpputoriostoksen viime talvena,
kintaille ja sukille, toimi hyvin.

Tänä syksynä käyttötarkoitus on muuttunut.

3 kommenttia:

Anna kirjoitti...

On sinulla onnellisia kissoja, ihana lapsuus, ja varmasti aikuisuuskin.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Peräkammarin poikia ja piikoja, ovat onnellisia kun eivät tiedä paremmasta ;)

Anna kirjoitti...

Eipä ou paremmasta väliäkkää