Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 11. lokakuuta 2010

Pikkupojat oppii

Kumpikin, siis minä Justus ja veljeni Lennu
olemme oppineet viikonloppuna että meillä on mukava
Vappukukka-täti jolla riittää rakkautta meillekin.

Meidän oma äitimme, mielummin opettaa meille
toisenlaisia juttuja ja tietysti antaa maitoa.


Minä löysin ihan itse Nupun ja Sisun ruokaa,
se on jauhelihaa, se oli hyvää!



Isoveljeni, hassua se iso, se on pienenpi kuin minä.
Lennu kuitenkin.
Lennu uskaltaa mennä semmoisiin paikkoihin
mihin minä en uskalla. Se on varmaan tyhmenpi kuin minä.

Kuulin kun Mamma sanoi että minusta taitaa kasvaa ihan sylikissa.
Parkumisestakin se puhui!

Ei kommentteja: