Annoin Hänelle nimeksi Helli.Tämäkin pieni oli aarre, nyt vain muisto.
Pieni kanan alku ei selviytynyt tämän pidemmälle,
toin hänet kuitenkin teho-osastolle lopuksi.
Se siipien riiputus alusta alkaen ei siis ollut
mikä tahansa merkki.
Tätä lämmintä fleece-pipoa tulen pitämään
kanalatöissä talvella.
2 kommenttia:
Voi pikkuista. Minun on ollut noiden eläinten kanssa välillä vaikeata kestää sitä, että niin paljon ihmeellistä, nuortakin elämää, näyttää menevän hukkaan, päättyvän ennen aikojansa. Ehkä kaikella on kuitenkin tarkoituksensa.
Minä olen ihan vakuuttunut että kaikella on tarkoituksensa.
Suru on hyvä asia, se vain joskus estää näkemästä kauemmaksi.
Lähetä kommentti