Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 23. lokakuuta 2010

Renkaidenvaihtoa ja talvihuoltoa

Nyt saa tulla lunta!
Jos yksinäisellä naisihmisellä on paja,
on hyvin käytänöllistä että on myös nuori/vanha mies
joka tulee paikalle tarvittaessa.


Minulla onnekkaalla on sellainen nuorimies,
Isoinveli.

4 kommenttia:

Millan kirjoitti...

oih, ja jollakin on siellä teillä vanha kunnon rättisitikkakin!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kuulenko äänessäsi ihailua?
Ei,nuo KAKSI rättisitikkaa eivät ole minun. Kaverini ovat, Hänellä on tällainen harrastus.

Millan kirjoitti...

Olen vallan villinä rättisitikoihin ja niihin liittyy minulla paljon mukavia nuoruusmuistoja. Näin vanhalle ja vaivaiselle se taitaisi vaan olla liian kylmää kyytiä ;-)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Onhan varmasti kylmää, ei ole peltien sisäpuolella kuin maali.
Nämäkin ovat kesäkyytejä.
Minun nuoruusmuistoissani on punaiset Minit.