Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 19. lokakuuta 2010

Villi yö!

Minulla on niin hyvä mielikuvitus
että pystyn jopa ajattelemaan
Sisun tässä sievästi pyytävän anteeksi
Elli-tädiltään viime öistä resuamista.


Justuksen puolestakin,


Nupun.

ja väsyneeltä äidiltään,



ja pienimmän resuajan Lennunkin puolesta.

Kaikki varmaan olivat iloisia Poikasen saapumisesta
koko viikoksi!

MUTTA,
tämä ei vetele ensi yönä!!!

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Pienet nuorisohuligaanit :)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Siltä tuntui viime yönä. Uhkailin jo toimintansa lopettaneella nahkatehtaallakin.