Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Ulkoilukeli

Koirankupit ovat erinomaisia kanoilla,
kaatelevat yleensä kaikenlaiset astiat ruopsuttelemalla
ja ylikävelemällä.


Undulaattihäkki näyttäisi olevan taaksejäänyttä elämää.
Orrella näyttää oleva aika vaikea pitää päätä
vieruskaverin siiven alla.

Äiti katsoo poikansa irtiottoa pihalla.



Heikki on täysin oppinut 3. mies, eikä näytä
ollenkaan onnettomalta.

2 kommenttia:

Anna kirjoitti...

taas niin ihania kuvia, erityisesti Clintin kävelyasento toisiksi alimmassa on huikea :)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Sitäpä minäkin ajattelin, Annasein.
Siinä on ihan lapsuuden jättämisen meininki. Tosin kuvat eivät kerro pikajuoksusta takaisin mitään.