Katto näyttää tylsältä,
muutama värikäs tiili siellä, täällätulisikohan parempi olo...
varmasti laatikosta löytyy sitä mitä siinä lukee.Tarvittavat tavarat löytyivät.
Hoito oli moitteetonta.
Epäilen että vielä joskus tämä menee uusiksi.
Ikävä sana; rintakipu.
7 kommenttia:
Hyi olkoon. Tuommoisessa tilassa on tullut liian monta kertaa maatarötköteltyä muoviläpyskät rinnuksissa. Aika monta kertaa siitä on sitten lähdetty rytykyytiä ambulanssilla keskussairaalaan.
Toivottavasti sinulla on jo parempi olo, eikä kyseessä ollut vakavampi häihäräppä.
uih, oletko kunnossa???
Olenhan minä kunnossa. Sepelvaltimotautikin on ihan kunnossa. Lääkitys ei liene ihan.
Ajattelin pitkään laitanko tätä juttua ollenkaan mutta sitten mietin että jos kuolen hyvin äkkiä mistä ihmeestä blogini lukijat arvaavat mitä on tapahtunut. Siis muistutukseksi kuolevaisuudestamme, meidän kaikkien.
Millan, olen usein mukanasi kun olet kurjassa kunnossa vuoteessasi. Tyttäreni lupasi opetella blogin käyttöä että saa tämän kunnialliseen loppuun, jospa se jollain tavalla häntä lohduttaisikin. Siis, sitten kun...
Mitä, oletko ollut ihan sairaalassa?
Tuonkin asian osasit kuvata, kuin sitä ei olisi ollutkaan.
Voi, jos osaisin lähettää ihmelääkettä virtuaalisesti, lähettäisin.
Koeta ymmärtää, ettei se onnistu, koska olen vielä äkkinänen tämän netin kanssa. Olet ajatuksissani.
Ai, sinäkin sanot "sitten kun"...Voi miten se tuntuu minusta hyvältä ja lphdulliselta. On usein niin raskastaa, kun pitää kovasti puheissaan pyöristellä sitä asiaa, vaikka edessähän se on jokaisella ennen pitkää.
On se kyllä hyvä että huolehdit kaikki tärkeät asiat ajoissa kuntoon...
Minö olen sitä mieltä että haluaisin sinut itsesi tätä blogia kirjoittamaan vielä pitkiksi vuosiksi, sopiiko?
Nyt minä sanon:
Voi Rakkaat Ystävät Anna, Karhunvatukka ja Millan
Minulle se lopullinen ero on aina ollut nimeltään kuolema, eikä siitä puhuminen ole ollenkaan vaikeaa.
Todennäköisesti (toivottavasti)kuolen
ennen tytärtäni ja todella olen toivonut että Hän hoitaa myös näille ystävilleni siitä tiedon ja kertoo hieman, minusta omalta kannaltaan, kuin epilogiksi.
Ja sitten elänkin satavuotiaaksi, kyllä minua harmittaisi:)
Tänään elämme ja puhumme kuolemasta kuin tuttavasta, älä Millan pyöristele, se rasittavampaa kuin kuolla ain kun siltä tuntuu. Olen iloinen Teidän hieman ennenaikaisesta surustanne. Sydämeni sykkii taas iloisesti!!!
Lähetä kommentti