Isoille pojille olisi ollut turha esittää joulua ilman kinkkua.Perinteinen, harmaasuolattu Tyttären paistamana.
Osin ihan metsästämänäkin. Se olikin hauska juttu!
Aaton aattona Tyttären työpäivän jälkeen huomasimme,
ei ole kinkkua!
Molemmilla oli puhelin ja auto siispä sikaa etsimään.
Helpotus oli melkoinen, kun se kuitenkin pelkällä ajamisella
löytyi.
Kaksi kokkiakin on joskus liikaa :)
Teimme ennen joulua päätöksen että emme teemmemitään jota vain "kuuluu" olla jouluna,
mutta josta kukaan ei erityisemmin välitä.
Siksi meiltä "puuttui" porkkanalaatikko,
imelletty perunalaatikko, herneet ja luumut mm.
Kalat ovat kyllä Tyttären ja minun herkkuja, mutta
silti tänä vuonna jätettiin graavi- ja kylmäsavulohikin pois.
Silakasta tein valkosipuli-majoneesi ja glögi-punasipuli silakoita,
tytär oli ostanut maistiasiksi mustaherukka silliä.
Se olikin niin hyvää, että ensi jouluksi teenkin sitä itse.
Muikun mätiä meillä ei ollut tänä vuonna, se on kyllä
smetanan ja sipulisilpun kanssa tosi herkkua.
Joulupullaa tein, appelsiini marmelaadia jahasselpähkinäjauhelmaa sisälle.
Jälkiruokana oli Salomaan pihasta kerättyjäviime kesän TOSI ISOJA mustikoita ja vadelmia
hyytelössä.
Kaikkea oli, ylenmäärinkin.
Tästäkin olisi vielä voinut karsia.
2 kommenttia:
Vesi herahtaa kielelle viimeistään noiden marjojen kohdalla. Meilläkin pöytä notkui niin, että jalat meinasivat katketa, kun vietettiin "nyyttärijoulu" Matildasiskon kotona ja herkkuja tuotiin pöytään peräti neljästä huushollista..
Me karsimme lajeja rankalla kädellä, silti ähky ja turvotus on joka jouluaaton vaiva.
Miten tästä joulusta on tullut tällaiset ruoka-orgiat? Eikä elossa ole enää varmaan montaakaan joka olisi oikeasti nähnyt nälkää, ihmettelen!
Lähetä kommentti