Äitityttärelle järjestyi vapaa lauantai-ilta,
Hänelle tuottaa suurta iloa tanssiminen.
Niinpä Poikanen tuotiin Mamman hoiviin, yökylään.
Se on hyvin mieluista meille molemmille, sunnuntain vastaisena yönä
nukuimme molemmat kummallisen huonosti, kyselimme tuon
tuostakin toisiltamme, onko Sinulla peitettä, näitkö pahaa unta
ja monia tämän suuntaisia yökysymyksiä.
Minä olin aamulla ihan tokkurainen ja Poikanenkin valitti
nälkää jo heti kuudelta. Pillahti ressukka itkuun kun yritin että jos
hieman myöhemmin. Purkillinen jugurttia vaimensi itkun ja nälän.
Virkisti myös hyvin äkkiä Mamman, kertarykäisyllä oli jugurtti
muuttunut iljettäväksi jätökseksi ympäristöön.
Poikanen on hyvin herkkä pyytelemään anteeksi niin nytkin.
Torkuimme kuitenkin vielä, kunnes tunsin käsissäni että kuumehan
nousee vieressä makaajallani reippaasti.
Poikasen mieli "elokuvia" ovat jo jonkun aikaa olleet
Olipa kerran ihminen-sarja.
Niin eipä aikaakaan kun olin aivan sotkeuksissa solujen tehtävien
suhteen. Valkosolut nousivat kuitenkin sankareiksi, hyviksiksi ja
bakteerit ja virukset pahuksiksi.
Tänään maanantaina kun ajelimme toipuneina ruokakauppaan,
pitkää hiljaisuutta kuunnellessani kysäisin mikä on vointi, nukutko?
Ei sanonut nukkuvansa, vaan miettivänsä hyviksetkö vai pahuksetko
ne oksettaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti