Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 13. joulukuuta 2010

Äitini, minä ja sukulaisia

Minun Äitini 4-vuotiaana


Äitini ja minä, en muista ketään,
en muista mitään.

Aikaa on kulunut niin paljon että tuskin kukaan heistä on elossa.
Kenties tuo pieni poika, olisipa mukava jos Hän soittaisi, olisi
saanut jostain kuulla kuvasta joka on jossain blogissa,
kertoo tunteneensa jonkun joka on siinä kuvassa...

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Onpa sinun äitisi ollut kaunis pikkutyttö. Mitkä hiukset... ja ryhmäkuva niin nostalginen. Surullista vaan ajatella, että on niin paljon, jota emme lähisukulaisistamme saa koskaan tietää. Muistot katoavat, kun ne, jotka muistavat, menevät manan majoille..

Maria Veikontytär kirjoitti...

Äitini ja minä (nyrkki suussa) tuossa edessä. Kuva lienee Äidin isän hautajaisten jälkeen otettu. Mummo (minun takanani) mustassa mekossa ja ihan rintarossi mekossa.
Puolen vuoden kuluttua Äitikin(34v) oli kuollut.