Nämä kuvat ovat viime vuosituhannelta.Ville edessä, Arska takana
Olin muutamaa vuotta aiemmin tehnyt sen,
mistä olin aina haaveillut, muuttanut maalle.
Se maalle muutto oli kyllä sellainen välivaihe, nyt naurattaa.
Oikeastaan siinä vaiheessa ajattelin muuttaneeni maalle,
enemmän se oli harvaan asuttua kirkonkylää.
Syvällä itäistä Suomea jota myös Savoksi kutsutaan.
Kolme kissaani muutti mukanani
Ville (Vili Valkojalka), Killi (Gilli Ruskokutri)
ja Wilma (Vappukukan ja Elinooran emo).
Yläkuvan Arska muutti meille ihan itse.
Koiraa olin kaivannut, oli jo muutama vuosi Merrin ja Pippinin
kuolemasta.
Koskapa syntymäpäiväni lähestyi päätin lahjoa itseni
koiranpennulla.
Ensimmäisen kerran sylissäni!
Arska edessä, Ville takana
2 kommenttia:
Ihania, muhkeita kissanmössyköitä ja Peikkopentunen. Mitään suloisempaa en kyllä tiedä kuin pörröinen lapinkoiran pentu. Ne tuoksuvatkin hyvältä... ja lapinkoirat yleensä vain paranevat aikuistuessaan :)
Olen samaa mieltä kanssasi lapinkoirista. Koiran rotu valitaan tietysti omaan koiran tarpeeseen, en silti pääse ajatuksesta että useimmiten ainoa oikea rotu meidän ilmastossamme olisi joku näistä pohjoisista.
Lähetä kommentti