Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Aamun kukot ja kukkoilut

Nikolai on vielä katkera sen hirveän päivän
jäljiltä, Heikki oli valmis ottamaan luulot pois
ylemmältään.
Nikolain pelastin tähän samaiseen undulaattihäkkiin
kamalan huonokuntoisena ja puolustukyvyttömänä.

Silloin tällöin tapaan Nikolain lällättämässä
tässä häkin vierestä, molemmat kiljuvat
toisilleen varmasti jotain painokelvotonta.

Kunnes Aleksanteri saa kyllikseen...

ja pojat lopettavat HETI ja hiljenevät.
Eikä ISOn tarvitse nokkaansa avata.

Nuorimmainen ja hiljainen Clint seuraa kaukaa ja mykkänä.

Olen unohtanut kertoa, leivoimme jouluksi (P+minä)
piparkakkukukkoja ne ovat

ALESKANTEREITA

Ei kommentteja: