Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 21. joulukuuta 2010

Kunnia sille kelle kunnia kuuluu

Äitityttärelle kiitos!

Miehelläni oli tapana sanoa, saadessaan jonkun palveluksen:
Tulet ihmettelemään korvauksien suuruttaa
Sanoin näin Hänelle.

Nupusta tuli iso tyttö, ensimmäinen kiima pidetty,
periaatteessa hänet voisi steriloida.
minä annan kuitenkin vielä aikustua naturel.

Isot veljet ymmärtävät hyvän päälle.
Meillä on aina maksalaatikkoa jouluna
teen sen kyllä hieman eritavalla kuin arkena.

Paljon rusinoita, runsas loraus siirappia eikä
rasvapuoltakaan pidä unohtaa.



Runsas, pehmeitä isoja lumihiutaleita satanut
talvipöllähdys kulki ohi.
sellainen kaiken puhdistava ja kuopat tasoittava.

Ei kommentteja: