Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 4. joulukuuta 2010

Takiainen kylmälaukussa


Kylmälaukkua tarvitsen talvellakin, se on yleensä
peräkontissa. Jostain syystä se on jäänyt kuljeskelemaan,
tai oikeastaan virtojen kuljeteltavaksi sisälle.

Olen syksyn mittaan kompastellut siihen, yleensä siellä on
joku sisällä.
Nyt kyllästyin ja nostin sen edes naulakkoon.

Siellä edelleen on useimmiten joku, se joku tarrailee minuun
kiinni aina kun sattuu olemaan paikalla ja minä olen
menossa ulos.

Lennuhan se!

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Hehee. Mainio kuva. Kovin on samanlaisia harrastuksia kisulaisilla täälläkin. Eilen löytyi yksi joulukoristelaatikosta. Säikähdin aika lailla, kun se sieltä poukkasi, koska joku toinen otus oli jo ehtinyt painaa kannen perässä kiinni..

Maria Veikontytär kirjoitti...

Oletko samaa mieltä että kissat järjestävät yllätyksiä enemmän kuin koirat?

Minäkin lopetin joka päiväisen pentujen laskemisen:1,2,3,4

Nyt on enemmän yllätyksiä.