Kun käännyn valaistulta maantieltä kotitielle,
on matkaa vielä useita kilometrejä.
Tähän aikaan vuodesta, se matka on pimeä
ennen viimeistä mutkaa, tuikkii jo kaksi valoa,
ovatpa naapuritkin kotonaan.
Se viimeinen mutka, siinä on kotini,
kanalasta näkyy valo, se ilahduttaa,
ei ainakaan sulake ole palanut siis lämmityskin toimii.
Koti on pimeä ja piha on pimeä, jos en ole jättänyt valoa.
Siksi minä rakastan näitä kynttelikköjä ikkunalla,
aivan kuin joku olisi siellä minua odottamassa.
Onhan siellä...odottamassa...
joku voi tulla ovellekin vastaan useimmiten ei.
Nyt, tänä syksynä nkyntteliköt pitää varmaan köyttää jollakin
kiinni ikkunlautaan. On tuo ikkunalautaliikenne sen verran vilkasta.
Sanoinhan minä, erehdyin sen verran että ei ole tangossa kiikuttu,onkin kiikuttu verhossa.
Kun hella on kuitenkin kuumana, voisi tehdä ihanitselle ruokaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti