Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Keisarinna vs Keisari

Ohittamista kuin ei tunnettaisikaan,

kaikki muut tulevat syömään kädestä,

katseen suunta,

???


Tätä viileyttä en ymmärrä, orrellekkaan ei Keisarinna nouse,
tottapahan sopivat. Ei ole minulla koulutusta, eikä kokemusta
tämän ongelman ratkaisemiseksi.

2 kommenttia:

Anna kirjoitti...

No johan jaksaavat kaikenlaisia kotkotuksia!
Kiitos raportista, ovat olleet mielessä :)
Hukutaanko siellä lumeen?

Maria Veikontytär kirjoitti...

Ei hukuta sentään, onhan tuota yöllä satanut mutta en kyllä lähde vielä tuonvertaista kolaamaankaan :)


Kanoista (ja kukoista) niitä sanotaan tyhmiksi, ihmettelen!
Miten monimutkaiset ja ihmeelliset ovat niidenkin sosiaaliset suhteet,
onko se muka tyhmyyttä jos eivät vieraan lajin sääntöjä omaksu?
Kuten ihmisen?

Oikein hyvää Itsenäisyyttä Sinulle!