Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Moppi-koira löytyi



MOPPI

ihana pieni koiratyttö on kotonaan
emäntänsä kainalossa.

Mielenterveysongelmainen nainen oli tuonut
koiran kotiinsa ja kertonut kodinhoitajalleen
ostaneensa sen.

Hoitaja ei ollut uskonut kertomusta ja soittanut
poliisille.

Poliisit olivat hakeneet Mopin Järvenpäästä
ja tuoneet kotiin.

Moppi ei säiky pienistä, on matkustellut
ja asunut niin monessa maassa että heikkoa
heikottaa.

Ensi kerran varalle Moppi-Kulta:
pure ja pure, niin että tuntuu!


5 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Voi, onneksi oli valveutunut ihminen kodinhoitajana! Kaikki eivät ehkä olisi vaivautuneet.

Sirkku kirjoitti...

Ihanaa ja huojentavaa, että seikkailu jäi noin lyhyeksi.Vaikea olisi ollut emännänkään keskittyä mihinkään, ennen kuin koira olisi löytynyt.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Välitän Ystävälleni Teidänkin osanottonne. Mopin emäntä on minun lapsuusystäväni. Vuosikymmenien aikana on surut ja ilot tulleet yhteisiksi.
Tämä Moppi koira on Hänelle vähän sitä samaa kuin minulle Peikko, hengenpelastaja.

Hurja oli seikkailu pienellä Koiralla

Anna kirjoitti...

Huh helpotusta, ihan ahisti ajatella

Maria Veikontytär kirjoitti...

Hämmästytti myös, minä olen ajatellut että varastettuja ei saada koskaan takaisin.
Eipähän ne tietenkään myy lehtiä, iloiset ja hyvät uutiset.
(eihän tämä nyt ollutkaan lehdessä)

Nyt nukkumaan!