Paperitavaraa, kalenterit ja kortit

Adventtikalenteri joka aiheutti Poikaselle
syvän pettymyksen:

Täällä ei ole SUKLAATA
MINÄ EN TYKKÄÄ TÄSTÄ!

Onhan siinä mukava kuva, pannaan se jääkaapin oven, jooko?

Nyyhkytystä: Joo

Siinä se oli, muutaman minuutin,
kunnes pahin pettymys oli unohtunut.

Joka päivähän Hän ei ole luukkua aukaisemassa
mutta silloin kun on, yksi luukku avataan kerralla. Tauko.
Sitten avataan seuraava ja kun kaikki menneiden päivien luukut ovat auki
ne suljetaan.

Varmuuden vuoksi, oikein magneetilla,
en ole kysynyt miksi.
Kalenteri on nyt oikein mieleinen.

Joulukorteista;
kaksi tämän moista matkalaukkua täynnä,
ei sentään kortteja vaan joulukoristeita,
kynttilöiden tähteitä, askartelutarpeita(!?),
ja kaikkea sellaista mitä joulua purkaessa
meinaa jäädä käsiin.

Matkalaukut olen tunnistanut 1930-luvun valokuvista
kun kaksi äitiäni ovat olleet Tallinnan laulujuhlilla
ja Terijoen matkallakin vähän ennen talvisotaa.

Niin, ja niistä joulukorteista;
kun minusta tuli aikuinen, n.30 vuotiaana,
olin jo monena vuonna säilönyt kaikki saamani
joulukortit. Silloin huomasin että niin ei voi tehdä.

Tein kriteerit joilla tulevaisuudessa kartuttaisin
käytettyjen korttien varojani. Siihen aikaan lähetettiin
paljon ja monille ihmisille kortteja. Sellaisillekin jotka
olivat listassa, mutta mitään muuta yhteyttä ei pidetty.

Ensimmäinen kriteerini oli että kortin tuli olla käsin tehty,
ne säilöön kaikki.
Toinen oli se että kortissa piti olla muutakin itsekirjoitettua
kuin lähettäjän nimi, itse kortti sai olla tusinatavaraa.

Ne jäljelle jääneet kortit ovat nyt matkalaukussa.

Taidan pyytää että Tytär panee ne mukaani arkkuun,
sen ns. tyynyn alle.

Tältä Rakkaalta Ystävältä tulee sellainen tyynynaluskortti
joka vuosi, tänä vuonna sen kattoon asettamani enkelin kanssa.

P:S Kissa on JÄÄKAAPPIMAGNEETTI