Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 21. joulukuuta 2010

Monenlaista herkkua

Päivä alkoi paljon ennen tätä leipomusta.

Olimme nauttineet jo pinaattikeittoa jonka Hän keitti
ja kattoi pöydän, minun turatessani kanojen aamiaisen kanssa.

Saan jälleen syntympäiväkakun.

Pullakin on leivottava.

Koiramäen kanat ovat joskus saaneet kauraryynejä
nokittavakseen. Kauniisti pyydettynä lupasin
Hänelle "pikkuisen" ryynejä, sanoin myös nähtyäni taikinan
määrän että siivoaminen on rankka homma.

Ei haittaa, sanoi leipuri

Sitkeästi Hän keräsi ryynejä nyppimällä niitä yksitellen...

mutta voi riemua kun hain imurin ja työ jatkui
iloisesti suunnitellen kuinka Hän siivoaa aina Mammalle.


Päivällispöydässä Hän hämmästytti,
saanko lisää tätä,
perunan ja ketsupin syöjä sanoi ensimmäisen kerran
liharuualle näin.

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Ahkera ja suloinen pikku apulainen. Tiedä minkämoinen gourmetkokki hänestä vielä kehkeytyy, kun saa jo noin pienenä auttaa ja harjoitella.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Tämä nuorin saa! Paljon olen katunut että en silloin, kun omani oli pieni, ollut näin "suvaitsevainen".
Isojen kanssa kyllä leivottiin ja tiskattiin mutta minun ehdoillani.

Minusta huolimatta tyttärestäni tuli osaava keittiössäkin, olemme kahdestaan laittaneet ja muutenkin
hoitaneet monet pidot.