Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 7. joulukuuta 2010

Minä itse, sanoi Lennu



Lennu on usein sitä mieltä että tässä talossa on liian
pitkät ateriavälit. Justuksella on pitempi pinna.

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Säästävät sinulta ruokkimisen vaivan. Omatoimisia kissanlapsia. Eikös se ole hyvä? ;-)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Hyvä se on!
Kaikessa kasvatustyössäni olen aina pyrkinyt omatoimisuuden lisääntymiseen:)