Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Lennu-paran ongelma


Maito on loppunut Lennun baarista.
Aamu- ja iltapesutkin ovat minimoidut.

Jotain oli tehtävä, ihan itse. Uhri löytyi helposti.
Hyvä sydäminen Pontus yrittää,
ei epäilystäkään että tämä olisi tuttua puuhaa.

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Ihana, musta mörrinkäinen. Hyvä, että edes joku hoitaa. Ei ole isoksi kasvaminen kissoillakaan helppoa :)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Pontus on kyllä ihan sydämeen käyvää sorttia. Osaa ja avaa ovia joissa on tälläinen tavallinen vanha ripa, venyttäytyy ja rämpsäyttää, Ovi aukeaa ja takana oleva jono pääsee sisälle, itse odottelee että tulen hakemaan hänet.???

Tämä Lennun hoitosuhde alkoi, kuin varkain, alussa iso musta pelkäsi, pikkuinen ei antanut periksi ja tämä on tulos.