Kolmas adventti ja iloinen mieli

Vedin laatikon auki, tuo keskimmäinen kahva.
Siinä samassa unohdin mitä olin ollut etsimässä.

Koko syksyn olen ollut rasittunut tarpeettomista
kapineista joita tämä laatikko on ähkyyn
asti täynnä.

Sain idean!
En tällä kertaa etsikkään sieltä tarpeettomia/vähällä
käytöllä olevia, vaan niitä joita tarvitsen useimmin.

Loput vien toiseen keittiöön.
(Eikö kuulostakkin suurelliselta) Siis vien ne
saunakammariin, se on se toinen keittiö.

Tällä tavalla se täyttyy talven aikana, vien sitä ja tätä.
Talvella vien, kesällä tuon.

Tässä on osa niistä joita tarvitsen useammin
kuin monia muita vempeleitä.

Sain laatikon selviteltyä siinä puuhaillessani huomasin,
että Joulun lähestyminen tuntui ihan sydämessä.

Iloisena jatkoin seuraavaan työhön joka on laahannut ikävänä
kivenä repussa. Tuhkatila on mahdottoman suuri
tässä "keskuslämmitys" kattilassani, siksi sen tyhjentäminen
siirtyy ja siirtyy, kunnes veto jo kärsii.

Assistentit osasivat pysytellä poissa hormista,
pelkäsin että joku pökäisee sinne.

Tämä + puoli sankollista...

...kuin tuhka tuuleen.

Samalla, kun oli rukkaset kädessä ja
lämmin takki päällä voisin pilkkoa puita
illaksi.

Nämä puut ei riitä kuin sytyttämiseen,
pilkkomattomia haen sitten lämmittäessäni.

Samalla tuli vietyä kissanpissihiekat metsä-kompostiin,
oikeastaan se on kuoppa jonne vien tämmöiset
sekundat.

Olin jo sisällä, ulkovarustuksen riisuneena kun huomasin
että vein keittiöstä yhden maton likaisten mattojen orrelle.

Siis kipaisin vielä autotallin vintille hakemaan maton lattialle.

Siellä ne puhtaana, Tyttären peseminä.