Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Koira joka ei koskaan sano ei, lumelle

Tuisku, lumisade, pyry oli yöllä tuonut maailmaamme
paksun kerroksen painotonta
lumivalkoista lunta, Peikon nautittavaksi.

Tiedoksi: Peikko ei; halua/tunne tarvetta/ymmärrä
että turkkiin tarttuneen lumen: voi/olisi suotavaa
pudistella karvoistaan ennen sisälle tuloa.



Tätä koloa on neljä tonttua vahtinut koko joulun

Kauniista vaalean punaisesta mekostaan riisuttu ja
pahoinpidelty, lähes raiskattu pieni suloinen
geisha-tyttönen koki julman kohtalon.

Kaivosta vettä kanalaan,

ja arkiruokaa, pellavansiemenillä ja lisä lorauksella
öljyä höystettynä, maistui.

2 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Jos ne kisukat tietää, että Mamman viemäri voi mennä tukkoon, siksi vahtaavat..
Nimimerkki "kokemusta on".

Maria Veikontytär kirjoitti...

Moinen kokemus saisi jäädä vaikka kesä-ajalle ;)