...että tästä päivästä tulisi edellisten kaltainen,semmoinen totutulla tavalla soljuva... ei tullut,
ruokkivaa kättäkin purtiin surutta.Puolen päivän aikaan (muitakin suruja pakkautui) olin
valmis, soitin Tyttärelle: kevyen Mitä kuuluu puhelun.
Hän sanoi, tule tuohon sohvalle katselemaan kun minä
yritän olla tekevinäni jotain.
Lähdin heti!
6 kommenttia:
Kiitos...olipa mukava iltapäivä...tekemättä mitään ;) Istuttiin jopa vierekkäin sohvallakin
Kiitos sinullekin! Pitäisi istua useammin, aina on toinen jonnekin lähdössä.
emtäs jos järjestettäis ensi kesää täällä Äitien ja tyttärien yhsdessä istujaiset!
Jos ei olis tytärtä, ei haittais. Tai tyttärellä äitiä ei sekään olis este. ?
Olisko kiinnostuneita?
Ihanaa!
Niin minustakin!
Ja minusta! :)
Vautsi!
Lähetä kommentti