Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 9. heinäkuuta 2010

Unohtunut ruusu


Neilikkaruusuksi sanottiin tätä "vanhoina hyvinä aikoina".
Kasvaa tavallisia pensasruusuja matalanpana,
hirmuisen piikkinen.
Tarvitsee hyvän lumipeitteen talvella.


Pontus on jo kaikkien kaveri (no, Peikkoa
kannattaa vielä hieman varoa).

Minä kyllä rakastun kissoihin helposti,
sanon silti, tämä on IHANA KATTI!!!

2 kommenttia:

Karhunvatukka kirjoitti...

Ehdin jo huolestua, että helle on väsyttänyt sinut, kun 9.7. ei ollutkaan postausta. Mukava ja vielä
ruusuisissa merkeissä!
Toitko tuon ruusun Pöllölästä tullessasi. Hieno kasvi.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Voi Sinä Ihana Karhunvatukka!
Minä rakastan näitä kommentteja, harva vain kommentoi!
Helle on kyllä kamala mutta en sentään niin uupunut. En tuonut Pöllölästä, lapsuuden kodissa oli tämä ruusu ja täällä yhdessä pihassa. En ole vielä rohkaistunut niin että pyytäisin pientä juurakkoa.
Olenko täällä kirjoittanut Pöllölästä nimellä, vai...?