Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 27. heinäkuuta 2010

Luonnon antimia


... ja ihan ilmaisia!
Tämän vuoden mustikat ovat ISOJA,
terveysvaikutteisiakin.

Pappani poti sokeritautia ja petti terveys-keskusta
juomalla mustikanlehtiteetä muutaman päivän
ajan ennen verikokeita (tämä nyt ei tainnutkaan
olla terveysvaikutusta), anteeksi!



Vadelmat, vatut, vaapukat, vaaraimet
nämä nimet tulivat näin äkkiä mieleeni.

Mielestäni se kaikkein paras luonnonmarjoistamme.
Ainokaista lastani odottaessani olin hirmuisen
pahoinvoiva koko ajan.
Pusersin kuitenkin itsestäni sen verran että
jaksoin lähteä anoppini kanssa vatukoihin rymistelemään
ja oksentelemaan että saisin ristiäisiin
vadelmakakun.

3 kommenttia:

Karhunvatukka kirjoitti...

Teilläpä on hyvä marjavuosi. Mustikat isoja ja paljon vadelmia.
Täällä kuivuus taitaa viedä vadelmat ja mustikoita lähinnä kosteissa paikoissa.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Molempia näyttää tulevan, tai on tullut, paljon. Vadelmat isoja ja madottomia. Näissä lähimetsissä käy tosi vähän marjastajia. Mikä autuus laiskalle metsänkulkijalle, pääsee omasta pihasta marikoihin.

Anna kirjoitti...

ihana vadelmamuisto, kaikin puolin :)