Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 23. heinäkuuta 2010

Minun oma kissani, sanoo Poikanen



Äidin valvovan silmän alla.
Vappukukka on ihana emo pennuilleen,
kissat lähes aina ovat.

Harvinainen poikkeus oli Vappukukan oma emo,
tuli 12-vuotiaana ensimmäisen kerran tiineeksi.
Synnytys oli vaikea, ensimmäinen pentu
kuoli jo synnytyskanavassa. Se oli venynyt kaksi
kertaa elävän pennun mittaiseksi, kahta seuraava
se pelkäsi niin kauheasti että imetyksen
opettamisesta ei tullut mitään.

Niiden onneksi minulla oli kulkukissa synnyttänyt toisessa
rakennuksessa, sillä oli neljä muutaman vuorokauden
ikäistä pentua, syli avoinna ja touhukkaasti se otti
nämä kaksi, Vappukukan ja Siirin hoitoonsa.

Ei kommentteja: