Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 22. heinäkuuta 2010

Kanalan Nami





Tasaa keskelle








Paljon on tapahtunut mukavia asioita
niin vähässä ajassa että on ihan pasmat sekaisin Mammalla.

Ensin tämä odottamaton pikkuinen.
Kovaa on vauhti kasvamisessa kanalankin pienimmällä.
Hmm... voisi kai tämä olla kanakin...?

Entäs sitten vesi...
Olimme Poikasen kanssa leikkimässä vedellä ulkona,
pitkä puutarhaletku+pikaliitin keittiön hanaan
letku pihalle... sadetta riitti kukille, kanoille, Poikaselle
ja jonkun verran minullekin.

Kukan lapset ovat kuin sammakoita, iso maitomaha
kummallakin, huomenna heistä.

Ei kommentteja: