Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 26. heinäkuuta 2010

Kunnan vettä


Ja jos jossain meistä tapaa aina yhden
on Vappukukan lapsivuoteen ääreltä.
Itse hän alkaa viihtyä jossain muuallakin, kuitenkin
näköyhteyden säilyttäen lapsiinsa.



Meitä (Äititytär ja minä) jaksaa naurattaa
tyhmä juttu, joka ei aukea vieraalle, tai asioita
tuntemattomille.
Se on , kunnan vesi.
En kyllä ole itsekään perillä mikä siitä teki niin hauskaa,
mutta kunnan vesi on meidän tämän kesän
hitti-ilmaisumme. Ja sitten naurattaa.

Ei kommentteja: