Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Lehtijuttu

Nämä eläinsuojeluun liittyvät asiat ovat minulle
nykyisin lähes mahdottomia edes luettavaksi.

Tällä tarinalla oli onnellinen loppu, vai sanoisinko uusi alku.

Kerkesin nähdä päiväunia, omassa navetassani ammuvasta
Liljasta ja hänen pojastaan, tuo sarvipäinen ja vasikka.

Uneni ei toteutunut, hyvä niin. Sen verran (vähän) on kokemusta
lypsykarjasta että tiedän sen olevan ihan oikeata työtä,
ei idealistista hömppäilyä.

Kuitenkin, kotitekoisia juustoja, jugurttia (maustamatonta),
viiliä ja maidon päältä kuorittua kermaa... ah, ja voih ...
unelmiahan ne olivat!

P.S Tuo sonnivasikka on saanut viran ihan suvunpelastaja,
siitos-sonnina.

Ei kommentteja: