Nämä eläinsuojeluun liittyvät asiat ovat minullenykyisin lähes mahdottomia edes luettavaksi.
Tällä tarinalla oli onnellinen loppu, vai sanoisinko uusi alku.
Kerkesin nähdä päiväunia, omassa navetassani ammuvasta
Liljasta ja hänen pojastaan, tuo sarvipäinen ja vasikka.
Uneni ei toteutunut, hyvä niin. Sen verran (vähän) on kokemusta
lypsykarjasta että tiedän sen olevan ihan oikeata työtä,
ei idealistista hömppäilyä.
Kuitenkin, kotitekoisia juustoja, jugurttia (maustamatonta),
viiliä ja maidon päältä kuorittua kermaa... ah, ja voih ...
unelmiahan ne olivat!
P.S Tuo sonnivasikka on saanut viran ihan suvunpelastaja,
siitos-sonnina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti