Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Työtä, työtä, työtä tehdään, leipää...




Äititytär ja Isoinveli kantavat raskaimman taakan
viikonlopun työleiristä.

Porraskaide on jo pidemmän ajan aiheuttanut
enemmän turvattomuutta kuin turvaa,uusiksi meni.

Tähänkin restaurointiin löytyi tarvikkeet
talon vanhoista varastoista.

Ei kommentteja: