Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Kissankelloja

Sydän suru

Usein kesken arkipäivän
Sinut muistan
Sinä pienenpieni äidin
surulaulu

Uskon Sinä kissankellon äänen kuulet

Sinulle se soittaa ikävääni
Sinä pienenpieni äidin
surusoitto
Tunnisteet:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)