Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 9. heinäkuuta 2010

Poikia, poikia

Yhden tyttären äitinä, oletin valmiiksi että tyttärenikin
saa tyttäriä. Nyt on tuvassa pelkkiä poikia.
Ymmärrykseni koko miessukukuntaa kohtaan
on lisääntynyt huimasti, tämän katraan myötä.

Isoinveli toi kaverinsa yökylään, hieman pajakyläänkin...
ne mopot.

Osansa odottaja, makkaran haju tietää
MAKKARANKUORIA

Ei kommentteja: