Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 25. helmikuuta 2011

Tunnustus Anne-Marilta


Kiitos paljon Anne-Mari, Minä Muutan Maalle-blogista

Täytyy vastata neljään kysymykseen:

Milloin aloitit blogisi?
20.2.2010 kirjoitin ensimmäisen postaukseni, siis vuosi ja viisi päivää sitten.


Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Ystäväni joka oli houkutellut minua jo jonkin aikaa aloittamaan,
antoi oikeastaan aiheenkin. Ihmettelin mistä ihmeestä minä kertoisin,
hänen mielestään kanoistatulisi oivallinen blogi.

Tässä minä olen sitten ollut vuoden kanablogistina.


Mikä seikka tekee blogistasi erityisen muihin blogeihin verrattuna? (ja mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittelun?)

No, ne kanat varmaankin!
En kuitenkaan pidä tätä omaani mitenkään erityisenä,
samalla tavoin samanlaisena kuin muidenkin.
Kirjoittelen rakkaudestani, ehkäpä ihan intohimostani
maatiaiseläimiin.



Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

En oikeastaan tunne halua muuttaa mitään.
Olen kyllä ajatellut miten osaisin saada
muutkin uhanalaiset maatiaiseläimet tähän mukaan.
Ja kaikkea sitä muutakin joka on uhanalaiseksi tullut,
siis eläinkunnassa.

Kummallinen arkuus meitä ihmisiä vaivaa, minua myös,
luemme ja seuraamme jokainen monia blogeja,
mutta aikamoinen kynnys on ylitettävä ennekuin saa
kommentoitua lukemaansa. Pitäisikö siinä alla lukeakin:

KOMMENTIT ja KYSYMYKSET

Kiitos menneestä vuodesta kaikille!
Tämä on ollut hauskaa!
Voisipa sanoa olen b-koukussa!

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Nii, sen oon huomannu, ku ihan vahingos eksyin ekaa ja viimist kertaa tonne plokin tilastoihi, et noin yks sadast lukijast kommentoi. Itte oon kirjottajien harmiks kommentoinnu lähes aina. Joskus jos on sellai päivä et oikee erityisesti vituttaa ja väsyttää, ni en kommentoi, jos kirjotus on jo saannu kommenttei.
Kommentit on mukavii, nii positiiviset ku moittivatki.
Kommentoikaa, kiitos!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Samoilla linjoilla ollaan!
Minusta ne negatiiviset tai kysymykset olisivat oikeastaan vielä mukavampia, tuntus melkein keskustelulta,puutteitakin vois olla mukava saada tietää.