Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Ei enää uutinen, toistoa vain

Keskimmäiset ovat eilisiä ihmettelyni aiheita.
Siis se pieni ero, munat ovat munia.

Tänä aamuna sama ihme, munahybridi
oli pesässä.
Vasemman puolimmainen ISO sunnuntaimuna
ja oikea laita tavallinen, pyöreähkö Hanna muna.

Siis jompi kumpi Martoista on siirtynyt
suorastaan XXL-kokoon.

Vertailun vuoksi viime viikon satoa.

Olisihan tämä ongelma jos näillä itseänsä elättäisi,
tai siis näiden kaupalla.

2 kommenttia:

maiju kirjoitti...

Jos ne auringonkukan versot ovat toisen Martan herkkua, ja siitä tämä koko ero.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Taitaa olla totuus se että kaukaa näkee tarkemmin!
Olet oikeassa, ainakin siinä että toinen syö ja toinen vain siirtelee
ituja. Mutta kumpi tekee kumpaa??

Olisi se ihana vekotin jotkut tälläiset harrastuskanailijatkin ovat asentaneet omiin kanaloihinsa
"oman verkon", olisi se ihana!
Pääsisi salattuun elämäänkin mukaan,
esim. tässä muna-asiassa.