Veni, vidi, vici

Poikasen kanssa aloittelimme hiihtoloman jo keskiviikkona,
mökinlämmitys sitoo niin tiukasti Mamman
torppaansa että oli viisainta ottaa työmaa mukaan ja tulla tänne.

Poikasen ensimmäiset sukset ovat jo historiaa,
tämän talven hiihdot Hän on hiihtänyt lainasuksilla.

Nyt on kova vauhti kasvamisessa
joten päätimme hallituksen iltakoulussa
hankkivammen uudet sukset vasta ensitalvena.

Nyt teemme vain näitä pakkas-askareita:kanalaa, kompostia,
polttopuita yms.

Wiljamikin on niin tupakissaa että!

Vieläkö muistat Wiljamin?

Kulkuripojan joka ilmestyi Salomaan tantereelle kesällä.
Tämmöiset kissat näkyvät löytävän minut,
asuinpa sitten idässä tai lännessä!

Tarpeeksi huolestunutta isäntäväkeä ei ole ilmaantunut,
eikä missään ole näkynyt KADONNUT ilmoitustakaan.

Wiljami on varmasti ollut kotikissa niin siisti ja ihmisasumuksen
säännöt tunteva se on.
Oli hyvä kuntoinen tullessaankin.
Mikäpä sen oli ollessa täällä kesäiset päivät.

Liinusta tämä nuori uros ei ole miellyttänyt,
jurisee ja turisee, alinomaan.
Kaikki muut pitävät Wiljamia jo joukkoon kuuluvana.

Olihan Wiljamille jo tilattu hakijatkin

eläinsuojeluyhdistyksen pitämään kissojen vastaanottokotiin,
hakupäivän piti olla se sama kauhun päivä
jolloin kaikki ennen sovitut tapahtumat unohtuivat
ja Wiljamikin katosi viikoksi.

En vieläkään osaa sanoa että W on minun kissani,
mutta en näköjään osaa luopuakaan,
heikko paikka minussa, hyvin heikko.

Tervetuoloa vaan kaikki hyljätyt ja yksinäiset
KISSAT!!!

Katso Wiljamista enemmän, tunniste: Wiljami-kissa

P.S Aloitin tämän jutun tekemisen torstaina, sitten
se UNOHTUI, siksi väärä päiväys. Nyt on jo perjantai