Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 18. helmikuuta 2011

Makuuhuone draamaa

"Raskas" viikko takana, olen juuri asettunut
koneelleni nauttimaan päivän annostani
blogimaailman herkuista.

Ympärilläni tapahtuu räjähdys!

Hurjaa riehuntaa, kissat (kakarat) hyppivät
ympärilläni hyllyn päälle, verhotangolla ja
epätoivoisin yrittää nousta suoraan seinää pitkin.

Hiiri on ensimmäinen ajatus,
ei kuulu kuitenkaan rapinaa, mutta
kissaliikehdintä jatkuu.

Nostellessani kaikkea sitä mitä on lattialle tippunut,
jään minäkin seuraamaan ja kuuntelemaan...
karttuva ikä on saanut sekä kuuloni että näköni
hienoisesti hämärtymään.

En kuullut enkä nähnyt mitään mikä oli aiheuttanut
tämän pyörremyrskyn...
istuuduttuani uudelleen koneelle näin sen!

KÄRPÄNEN !

7 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Pitihän se nyt Mammalle saada tiedoksi, että kevät on tullut!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Niinpä! Likasethan ne verhot olikin, koko talven ikkunasssa!
Sammutin valot, se tepsi hyvin.

Minna kirjoitti...

Aah, vain kissat kykenevät tuon mittapuun mukaisiin räjähdyksiin. Sinkoilua joka suuntaan. Koirat rähisee lattianrajassa.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Yritin muistella jotain sanontaa, rohkeat lentävät... mutta mitä ne teki ne toiset?

Mukavaa kun muistaa asioista vain osia!?<ZX..%

Unknown kirjoitti...

Mukavii puuhii on kissoil.

Anna kirjoitti...

Hehhee, mullistava kokemus lapsosille :)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Saivat minut hetkeksi paniikkiin!
Maailma rupesi kaatumaan ympärilläni, kissa jeevelit vain lentelivät.

Eivät muista viime syksyisiä kärpäsiä, kunhan aurinko hieman lämmittää, vien ne karjakeittiöön tai kanalaan päiväksi, eiköhän liene puuhaa päiväksi!