Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 19. helmikuuta 2011

Pienet tuppluurit

Taistelijat nukkuvat linnanmuureilla ruokalevotkin,
eikä ase irtoa kädestä, eikä tullut unikaan.

Vastapäisen muurin vartija

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

*Hymyilee* Tulee nii mielee omat muksut ton ikäsinä...

Maria Veikontytär kirjoitti...

Poikasella on hurja mielikuvitus ja taito leikkiä yksin. No, onhan niitä kavereita, Mammalle näkymättömiä.
Sink-niminen on useimmiten!