Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 7. helmikuuta 2011

Munintapesäongelma

Tämä aamuna kanat olivat kehittäneet oikean draaman
pesänkäyttövuoroista.

Ylähäkissä on ollut vain yksi pesä ja toinen
lattialla häkin alla. Järjestely on ollut rouville sopiva.
Lattiapesä hylättiin kokonaan,
samalla ruuhka lisääntyi yläpesällä.

Hanna hyvällä itsetunnolla varustettuna on kuitenkin
saanut valon lisääntyessä pieneen päähänsä
että yläpesä olisi vain hänen omansa.
Ajelee toisia sieltä pois silloinkin kun ei itse jää pesään.

Martat ovat nöyriä ja poistuvat.

Nyt nostin toisenkin pesän ylähäkkiin.
Saapas nähdä helpottaako tämä tilannetta.

Kutterinpuru on hyvä kuivike, ja vielä parempi
sekoituksena. Puru on hyvin kevyttä ja ainoana
kuivikkeena se on liian kevyttä.

Yksi siiven läiskäytys ja sakea pilvi leijailee kanalassa.
Syksyllä kuivilla ilmoilla keräilen ruohonleikkurilla
pudonneita lehtiä sekaan.
Ulkokukkaruukkujen mullat ja tähteeksi jäänet
lannoittamattomat turpeen loputkin vien kanalaan.

Oksasilppurilla teen haketta, se on kyllä parempi tehdä jo kesällä,
kerkeää kuivaa ennen syksyä.

Kanalan ilman on oltava kuivaa, palava komposti
saa ilman tosi kosteaksi, tulin kokeilleeksi senkin,
tyhmyyksissäni eräänä syksynä.

Ei kommentteja: