Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 7. helmikuuta 2011

Mukava maanantai

Voi mitä olikaan tapahtunut
edellisen Inkan aarteen pelaamisen jälkeen.

Silloin emme tarvinneet sääntöjä ja rahat jaettiin KAIKKI
kerralla ja maksettiin toistemme matkoja.

Nyt Hänen maailmaansa on tullut Pelin Säännöt
Peli on paljon totisempaa!

(Rosvoja ei kuitenkaan pantu pelilaudalle)


Söimme edullisesta porsaan ulkofileestä tekemääni
n. Stroganoff´ia

Heti ruokailun jälkeen Isoin ilmoitti lähtevänsä
kavereitten kanssa...

Ei se käy, minulle kuuluu ainakin 20 minuuttia, yritti
Äititytär perätä oikeuksiaan.

Minä olen jo kertonut kaikki, ihan kaikki!

Sen Hän oli kyllä tehnyt,
uskomaton tekstin suoltaja!

Sai mennä!

2 kommenttia:

maiju kirjoitti...

Olet kyllä mahtava apu, kun aina ruokit ihanalla kotiruoalla perheesi. Tulee vesi kielelle annokistasi. Ne kaalikääryleet vielä kurkkaan ja tänä keväänä valmistan ohjeittesi mukaan.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kiitos Maiju!
Minun ruokani ovat sitä vanhaa sorttia, alusta loppuun kotitekoista ja joskus pitkänkin valmistusajan vaativia.
Neljän Äidin opissa viisikymmen- ja kuusikymmenluvuilla tehtiin kaikki kotona.
Kyllähän minäkin toisinaan tarjoan pikaisempia aterioita!

Se mikä minut yllätti täällä Satakunnassa on , ettei täällä ole tarjolla tuoretta kalaa. No, tietysti on norjalaista kirjolohta
(periaatteessa en osta, kun Suomalaistakin on jossain), ja silakoita(muikkujärvien rannoille syntyneelle) joita en osaa käyttää.