Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 10. helmikuuta 2011

Jos pitäisi olla joku muu...

Hyle, itäiset ihmiset sanoivat ennen, hyle.
Olen syntynyt sinne missä nämä viimeiset Saimaannorpat
sinnittelevät, väistämätöntä vastaan.

Mitä useammin luen tätä kirjaa,
sitä varmemmin tunnen itsessäni jotain
"sukunsa viimeisen" merkkejä.

Kerran jouduin tilanteessa jossa oli koolla toisilleen
lähes tuntemattomia ihmisiä, muutkin joutuivat,
valitsemaan eläimen joka haluaisi olla,
ja perustelemaan sen.
Minulle ei selvinnyt mitä tämän piti meille kertoa,
en halunnut kertoa että hyle olisi eläin minulle.

Sen kertominen olisi ollut tämän eläimen kohdalla tuntunut
todella alentavalle, hylkeelle.

Olen ollut sitkeän räkä-, yskä-, päänsärky-, ripulitaudin
vaivaamana, ja löysin jälleen hyllystäni
tämän lohtukirjan.





P.S Kirjoitankin joskus myöhemmin ajatuksiani
tuosta toisesta eläimestä, majavasta.

Hyle
Saimaan oma norppa
Heikki Hyvärinen
Mervi Kunnasranta
Petteri Nieminen
Juha Taskinen

7 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Lohduttaudutko koskaan rankan vatsataudin aikana "tämä puhdistaa elimistöä"?
Naurettavan laiha lohtu, itseäni ei ole koskaan ko.tilanteessa lohduttanut, mutta hoen sitä aina muille.(Eilen viimeksi tyttärelle, kun lapsenlapsi sai "pulitaudin")
Halaus pitkän matkan päästä...
leppoisaa mieltä!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Luulen että tuo lohdutus on tarkoitettu, äitien keksimänä, tietämättömille lapsille :)
Pulitauti; mikä ihana nimi, otan käyttöön.
Kaikki muut oireet tässä taudissa on kestettävissä, mutta tuo puli, kun on tuo ulkohuussi ja sinne tuntuu oleva paljon pitempi matka pimeällä ja talvi vielä! Pukeudu ensin!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kiitos haluksesta!

Jansku kirjoitti...

Minäkin toivotan täältä turvallisen pitkän ;) matkan päästä paranemisia!
Ollaan vältytty tuolta taudilta jo toista vuotta. (nyt siis ei auta kun koputtaa puuta, eli omaa päätään...)
Pulitauti tosiaan hyvä nimitys, meillä ollut puklitauti, mutta puli on kyllä parempi!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kiitos Janita toivotuksista!

Tämä on ihan oikeasti paskamainen juttu. Välillä päivä ihan melkein terveenä, sitten taas särkylääkettä ja huussia. Vertakin on tullut melkein joka kolosta, ei sentään sieltä mistä sitä joskus ennen...:)

Sirkku kirjoitti...

Taisi olla vanhin tytär, joka liki 20v sitten vastasi, kun häneltä kysyttiin, mikä sua vaivaa:
- "Puli ja tulehus."

Maria Veikontytär kirjoitti...

Verbaalikot tekevät sanoja tarpeeseensa :)