Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 3. helmikuuta 2011

Suomalaista työtä

Näiden sukkien neulojalla ei ole neuleblogia.

Kunhan ilokseen ja ympäristöään ilahduttaakseen
neuloo televisiota katsoessaan.

Harvoin ilman sukkatuliaisia pistäytyy
kuulumisia vaihtamassa.
Poikanen ja minä olemme pysyneet lämpimissä sukissa.

Eihän tämä mikään erikoinen asia ole, paljon ihmiset neulovat
ja vievät neulomuksiaan ystävilleen

Näiden neuloja on minun ikäluokkaani,
mutta mies, suomalainen mies.

KORJAUS:
Tietämättömyyttäni kirjoitin, että paljon neulojat veisivät
ystävilleen, todellisuudessa ei näin ole
kertoo paljon neulova Ystäväni

7 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Tuonluokan ystävästä kannattaa pitää kynsin ja hampain kiinni.
Se mies näyttää tietävän tarkalleen, millaiset on hyvät villasukat.

Minna kirjoitti...

Kyllä on hienot sukat!

Ja kuule niitä on harvassa, jotka kantaa sukkia pyytämättä lahjaksi.

Ja kuinka monta tuntia menee sukkien tekemiseen?

Ihana mies, kerta kaikkiaan.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Mummo ja elämä opettaneet.

Maria Veikontytär kirjoitti...

En edes yksiä ole saanut aikaan (osannut).
Oli kuulema ollut nuorena paljon aikaa harjaantua,nuorimman synnyttyä laitokselta palasi vain isä ja vauva.
Isommat odottivat kotona.
Tuoni vei äidin. Huom! Paljon aikaa!?

Jansku kirjoitti...

Kylläpä synnystyspelosta kärsinyttä vihlaisi "laitokselta palasi vain isä ja vauva". Tippa tuli linssiin.

Jansku kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Maria Veikontytär kirjoitti...

Janita Kulta!
Niin tuli minullekin kun ensi kerran kuulin asian. Uskon että jokainen odottava, sen pelon hipaisulle on arka.

Tästä tapauksesta on jo kauan, asiat ovat muuttuneet paljon parempaan päin.